Pystyisitkö elämään ilman kakkua?
Ilman suklaata, karkkia, pullaa, jäätelöä, sokeria? Entäpä kun ruokalistalta poistettaisiin vielä gluteeniviljat ja maito? Nyt alkaa kuulostaa jo aika trendikkäältä. Gluteenittomuus ja maidottomuus ovat nykyajan villityksiä, jotka saattavat tavallisesta ruisleipää ja rahkaa syöneestä suomitytöstä ja -pojasta tuntua kummallisilta. Skeptikkojen mielestä gluteeniton ja maidoton ruokavalio ovat ärsyttäviä huuhaamuoti-ilmiöitä, joiden noudattamisesta ei ole oikeasti hyötyä, ellei sitten satu olemaan keliaakikko tai allerginen maitoproteiinille. Gluteenittomuutta ja maidottomuutta saatetaan käyttää laihdutuskeinona, apuna ruoansulatusongelmiin tai vain siksi, että niiden sanotaan lisäävän hyvinvointia. Jotkut huomaavat muutoksen parempaan, toiset eivät. Omalla kohdallani muutos oli dramaattinen.
Noin kolme vuotta sitten sairastuin flunssaan. Sairastelusta ei sen jälkeen tullut loppua. Perässä seurasivat jatkuvan köhän lisäksi uudenlaiset ja pelottavat oireet: yhtäkkisiä pahoinvointikohtauksia, tajunnan heikentymistä ja huimausta, hengenahdistusta, sydämen rytmihäiriöitä, aurallinen migreeni, voimakasta väsymystä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, kummallisia vatsakipuja, raajojen puutumista, rintakipuja ja voimakasta vapinaa. Oireet olivat lähes päivittäisiä. Ennen liikunnallisesta ja iloisesta minästä kuoriutui neljän tunnin päiväunia ottava, valittava äkäpussi.
Loputtomat terveyskeskuskäynnit, lääkärin vastaanotot ja verikokeet eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Diagnoosina oli aina terve tyttö, jonka tulehdusarvot olivat ehkä hiukan koholla. Kerran lääkärin mielestä kaikki johtui yksinomaan stressistä. Hävetti ja turhautti mennä vastaanotolle yhä uudestaan kertomaan, etteivät moninaiset oireet lopu. Parin vuoden saldoksi kertyi kolmet kilpirauhaskokeet, hinkuyskä- ja mykoplasmakokeet, munuaiskokeet, keuhkoröntgenkuvat, astmatesti, aivosähkökäyrä ja aivojen magneettikuvaus. Paniikkihäiriökin suljettiin pois.
Astmatestin jälkeen sain käyttööni keuhkoputkia avaavan lääkkeen, joka on minulla yhä käytössä: se helpotti tuntuvasti kokoaikaista kurkkukipua ja yskää. Muut oireet kuitenkin jatkuivat. Päätin etsiä ratkaisua muualta.
Gluteenittomasta ruokavaliosta tuli ensimmäinen kulmakiveni, sillä vuosia sitten olin käynyt vatsan tähystyksessä keliakiaepäilyjen vuoksi. Keliakiaa ei minulla todettu, vaikka sitä suvussa esiintyikin ja olin kärsinyt laktoosi-intoleranssista jo pitkään. Gluteenittomuuteen siirtyessäni jätin ruokavaliostani samalla pois kaikenlaiset herkut: sen syntisen suklaan, jota saattoi kulua useita satoja grammoja viikossa, kakut ja pullat, jäätelön ja ylipäätään kaiken sokerisen. Tuumasin, ettei uudesta ruokavaliosta voi olla haittaakaan. Oikeassa olin.
Uudenlaisiin syömistapoihin sopeutuminen ei kuitenkaan tapahtunut ihan yhdessä yössä, vaan totuuttelin siihen pikkuhiljaa. Välillä saatoin ottaa juhlissa palan kakkua tai syödä pari palaa suklaata. Muistan hetken, jolloin söin oikeaa täytekakkua viimeisen kerran: en kehdannut kieltäytyä ystäväni ylioppilasjuhlakakusta, vaan leikkasin reilun palan mehevää vadelmakermakakkua ja pistelin sen poskeen. Vähän myöhemmin juhlista poistuessani käteni alkoivat vapista ja sydämeni hakata kiivaasti. Olipa syy kakun tai ei, se oli the last piece of cake. Ikinä.
Myöhemmin jätin ruokavaliostani pois myös maitotuotteet ja aloin syödä kutakuinkin kasvipainotteisesti. Lautaselleni kuitenkin tiensä löysivät kananmunat, kala, hirvenliha ja satunnaisesti myös vaalea liha. Usein ruokapöydän äärellä sain läheisiltäni anteeksipyyntöjä ja sääliviä silmäyksiä, kun muut söivät kakkua tai vohveleita. Itseäni ei kuitenkaan tippaakaan haluttanut palata entiseen – miksi haluaisin syödä jotain sellaista, joka saa minut tuntemaan oloni ihan kauheaksi?
Diagnoosia minulla ei vieläkään ole, mutta sitä en tarvitsekaan. Sen sijaan aion nauttia hyvänolontäyteisestä elämästä, joka ei muuten ole täysin kakuton. Onneksi aina löytyy vaihtoehtoja, joista sopivimmat voi löytää vain itseään kuuntelemalla.
Tätä raakaihanuutta tarjoiltiin omissa häissäni.