Pystyisitkö elämään ilman kakkua?

Ilman suklaata, karkkia, pullaa, jäätelöä, sokeria? Entäpä kun ruokalistalta poistettaisiin vielä gluteeniviljat ja maito? Nyt alkaa kuulostaa jo aika trendikkäältä. Gluteenittomuus ja maidottomuus ovat nykyajan villityksiä, jotka saattavat tavallisesta ruisleipää ja rahkaa syöneestä suomitytöstä ja -pojasta tuntua kummallisilta. Skeptikkojen mielestä gluteeniton ja maidoton ruokavalio ovat ärsyttäviä huuhaamuoti-ilmiöitä, joiden noudattamisesta ei ole oikeasti hyötyä, ellei sitten satu olemaan keliaakikko tai allerginen maitoproteiinille. Gluteenittomuutta ja maidottomuutta saatetaan käyttää laihdutuskeinona, apuna ruoansulatusongelmiin tai vain siksi, että niiden sanotaan lisäävän hyvinvointia. Jotkut huomaavat muutoksen parempaan, toiset eivät. Omalla kohdallani muutos oli dramaattinen.

Noin kolme vuotta sitten sairastuin flunssaan. Sairastelusta ei sen jälkeen tullut loppua. Perässä seurasivat jatkuvan köhän lisäksi uudenlaiset ja pelottavat oireet: yhtäkkisiä pahoinvointikohtauksia, tajunnan heikentymistä ja huimausta, hengenahdistusta, sydämen rytmihäiriöitä, aurallinen migreeni, voimakasta väsymystä ja keskittymiskyvyn heikkenemistä, kummallisia vatsakipuja, raajojen puutumista, rintakipuja ja voimakasta vapinaa. Oireet olivat lähes päivittäisiä. Ennen liikunnallisesta ja iloisesta minästä kuoriutui neljän tunnin päiväunia ottava, valittava äkäpussi.

Loputtomat terveyskeskuskäynnit, lääkärin vastaanotot ja verikokeet eivät tuntuneet tuottavan tulosta. Diagnoosina oli aina terve tyttö, jonka tulehdusarvot olivat ehkä hiukan koholla. Kerran lääkärin mielestä kaikki johtui yksinomaan stressistä. Hävetti ja turhautti mennä vastaanotolle yhä uudestaan kertomaan, etteivät moninaiset oireet lopu. Parin vuoden saldoksi kertyi kolmet kilpirauhaskokeet, hinkuyskä- ja mykoplasmakokeet, munuaiskokeet, keuhkoröntgenkuvat, astmatesti, aivosähkökäyrä ja aivojen magneettikuvaus. Paniikkihäiriökin suljettiin pois.

Astmatestin jälkeen sain käyttööni keuhkoputkia avaavan lääkkeen, joka on minulla yhä käytössä: se helpotti tuntuvasti kokoaikaista kurkkukipua ja yskää. Muut oireet kuitenkin jatkuivat. Päätin etsiä ratkaisua muualta.

Gluteenittomasta ruokavaliosta tuli ensimmäinen kulmakiveni, sillä vuosia sitten olin käynyt vatsan tähystyksessä keliakiaepäilyjen vuoksi. Keliakiaa ei minulla todettu, vaikka sitä suvussa esiintyikin ja olin kärsinyt laktoosi-intoleranssista jo pitkään. Gluteenittomuuteen siirtyessäni jätin ruokavaliostani samalla pois kaikenlaiset herkut: sen syntisen suklaan, jota saattoi kulua useita satoja grammoja viikossa, kakut ja pullat, jäätelön ja ylipäätään kaiken sokerisen. Tuumasin, ettei uudesta ruokavaliosta voi olla haittaakaan. Oikeassa olin.

Uudenlaisiin syömistapoihin sopeutuminen ei kuitenkaan tapahtunut ihan yhdessä yössä, vaan totuuttelin siihen pikkuhiljaa. Välillä saatoin ottaa juhlissa palan kakkua tai syödä pari palaa suklaata. Muistan hetken, jolloin söin oikeaa täytekakkua viimeisen kerran: en kehdannut kieltäytyä ystäväni ylioppilasjuhlakakusta, vaan leikkasin reilun palan mehevää vadelmakermakakkua ja pistelin sen poskeen. Vähän myöhemmin juhlista poistuessani käteni alkoivat vapista ja sydämeni hakata kiivaasti. Olipa syy kakun tai ei, se oli the last piece of cake. Ikinä.

Myöhemmin jätin ruokavaliostani pois myös maitotuotteet ja aloin syödä kutakuinkin kasvipainotteisesti. Lautaselleni kuitenkin tiensä löysivät kananmunat, kala, hirvenliha ja satunnaisesti myös vaalea liha. Usein ruokapöydän äärellä sain läheisiltäni anteeksipyyntöjä ja sääliviä silmäyksiä, kun muut söivät kakkua tai vohveleita. Itseäni ei kuitenkaan tippaakaan haluttanut palata entiseen – miksi haluaisin syödä jotain sellaista, joka saa minut tuntemaan oloni ihan kauheaksi?

Diagnoosia minulla ei vieläkään ole, mutta sitä en tarvitsekaan. Sen sijaan aion nauttia hyvänolontäyteisestä elämästä, joka ei muuten ole täysin kakuton. Onneksi aina löytyy vaihtoehtoja, joista sopivimmat voi löytää vain itseään kuuntelemalla.

Tätä raakaihanuutta tarjoiltiin omissa häissäni.

Olen aina syönyt suht. terveellisesti, mutta viime kesänä annoin itselleni luvan nauttia herkuttelusta. Lopetin terveellisyydestä miettimisen ja annoin vaan mennä. Loppupuolella alkoi tää elämäntyyli tökkiä ja pahasti. Kun arki sitten taas alkoi tajusin, etten enää pysty tähän. Pakko aloittaa puhdas elämä. Päädyin herkkulakkoon + lupauduin noudattamaan itselleni sopivaa yksinkertasta ruokavaliota:

Liha, kala & kana

Vihannekset, palkokasvit, linssit yms.

Rasvattomat maitotuotteet 

Pähkinät & kananmuna

...ja välttämään kyseisiä:

Sokeri, kaakao, sitrushedelmät

Kaikki rasvaiset & mausteiset ruuat

Peruna, riisi & vehnä

Alkoholi, hiilihapolliset juomat ja kofeiini

Noudatin tällä viikolla lupauksiani kahta kertaa lukuunottamatta. Menimme perjantana kavereiden kanssa syömään, söin fajitaksia ja kärsin kaksi päivää vatsakivuista. Se ei ollut mikään yllätys - minulla on nimittäin refluksitauti enkä siedä vehnää lähes ollenkaan. Suurenpi yllätys tuli kuitenkin tänään. Viikko ilman herkkuja, eikä niitä tehny ollenkaan mieli. Silti päätin antaa itselleni luvan ostaa vähän karkkia. Iso iso virhe. Vaikka valinnanvaikeus oli suuri, mikään ei houkutellu - tiesin, että kaikista tulisi paha olo. Pussillista myöhemmin makasin kuitenkin sohvalla ja mietin, että tätä ei enää ikinä. En nauttinut yhdestäkään karkista ja kaikki energiat oli kadonnu. Olo oli myös kuin puristuksiin joutuneella perunalla. 

Onneksi kuitenkin kävi näin. Nyt tajuan sen kuinka valtava merkitys ruualla on  jaksamiseen, olotilaan ja terveyteen. Näillä edellämainituilla taas on vaikutus koko elämään. Haluan olla terve, jaksaa opiskella ja nauttia jokaisesta päivästä ilman pahaa oloa. En kuitenkaan ihan ymmärrä miksi tajusin tämän vasta nyt. Olin ennen kilpaurheilija, kävin monilla ravintoluennoilla ja nyt 4 vuotta myöhemmin alkaa aivot toimia yhessä kehon kanssa...

Otsikko kuvaa tän hetkistä oloa täydellisesti. Edellisestä taudista oon just päässy yli ja heti puskee toinen perään. Sairastelun lisäksi oon ollu superväsynyt. Kahvin vähentäminen & yli/alinukkuminen flunssan yhteydessä ei ehkä ole paras tapa parantaa vireyttä. Urheilun vähäisyys ja opiskelun paljous saattaa olla myös syypäitä! Oon ajautunu kierteeseen, josta haluan kipinkapin ulos...

Kesällä en ollu päivääkää kipeä ja nyt koulussa en oo ollu päivääkää terveenä. 

Maybe school just aint for me.

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuinka monesti olet kuullut tämän?

Itse olen kuullut sen lukemattomia kertoja ja silti olen saavuttanut lähes kolmenkymmenen vuoden iän lähes koskaan syömättä tätä ateriaa. Itse asiassa jossakin vaiheissa elämääni sen vastustaminen on saavuttanut jopa naurettavuuden korkeimman asteen: olen pahimmissa teiniangsteissa heitellyt äitini minulle aamulla mukaan tekemät voileivät naapurin katolle. Kyllä, joka aamu. Niin kauan kunnes yksi eväspusseista jäi ränniin roikkumaan ja perästä tullut äitini näki sen. Kyllä mua hävetti, mutta aamupalaa se ei saanut minua syömään.

lauantaiaamun aamisella smoothien avecina toimi jogurtti mustikoilla ja hunajalla

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että aamiainen taitaa sittenkin olla melko tärkeä juttu. (Ei varmasti tule monellekaan uutisena.) Kroonisesta väsymyksestä, istumatyöstä ja huonosta ruokarytmistä uupuneena, olen päätynyt etsimään ratkaisuja jatkuva nuhjaisuuden karkottamiseksi. Ja aamiaisen lisääminen aterialistalle on ollut yksi tavotteistani.

Viikonloppu aamut sujuvat helposti, koska aikaa on käytettävissä enemmän, mutta haastavaksi koinkin arkiaamut, jolloin unta on saatava niin pitkälle kuin mahdollista. Jos yöunet ovat olleet hyvät silloin kun unimäärä on ollut kuusi tuntia tuntuu se ylimääräiset 10 minuuttia sängyssä huomattavasti tärkeämmältä kuin aamiainen, jota ei koskaan ole syönyt.

Tällä viikolla löysin ratkaisun:smoothiet. Olen kuorinut ja paloitellut ne blenderin kannuun illalla valmiiksi ja lisännyt vain nesteet aamulla. Pari minuuttia ja meikkituokiolle mukaan otettava aamiainen on valmis. (Tämäkään ei varmasti tule useimmille yllätyksenä) Henkilökohtaisesti olen rakastunut vihersmoohtieihin ja ehdoton lempikomboni tällä hetkellä on omena, hunajameloni, babypinatti, lime, inkivääri ja omenamehu. Jokaikisen aamun olen tällä viikolla aloittanut 3 desillä smoothieta sen perinteisen jättikahvin sijaan. Kyllä äiti olisi nyt ylpeä (ja onkin, koska kerroin sille)!

Mites sitten tuo jaksaminen?Paljon paremmin. Olen aina ollut töissä tehokkaimmillani aamusta ja aamupäivästä, mutta ravittuna olen ollut pirteä! Ja oloni on ollut reipas flunssasta ja sen jälkimainingeista huolimatta. Nyt ymmärränkin paremmin. Univajeeseen ja elämäntahtiin en juurikaan voi vaikuttaa, mutta auttaa itseäni jaksamaan niiden pyörityksessä paremmin.

Sen liikunnan lisäämisen (josta noin kuukausi sitten kirjoitin tässä) lisäksi olenkin päättänyt laittaa ateriarytmini kuntoon, jos jo aamiainen saa tällaisen aikaiseksi niin mitä tapahtuu jos siirtyy kahden aterian (yes, I know, tuputan kyllä lapselleni ruokaa, mutta en itse ole kolmessakymmennessä vuodessa oppinut syömään) tahdista viiden aterian rytmiin?

oppia ikä kaikki,

M

Se on niin söpö - ihan kuin karvainen vauva!

(The Bone Room)

No eihän mikään koira jaksa ulkoilla kuumalla!

(The Bone Room)

Kaikki koirat kuorsaa ja röhkii! Ei saa yleistää kaikkia lyhytkuonoisia koiria sairaiksi! Muissakin roduissa on vikoja!

Totta puhuakseni en ole ikinä kuullut oman koirani kuorsaavan, saatika sitten röhkivän. En edes kuumalla ilmalla. Kolmenkymmenen asteen helteessä kävelimme pari tuntia, vesipullon kanssa, välillä kastautuen. Ei pihahdustakaan. Hengitys kulkee kevyesti.

Ystäväni villakoirat eivät myöskään kuorsaa tai röhki. Ne juoksevat kevyesti ja vaivatta. Läähättäessäänkin ne hengittävät lähes ääneti.

Se on totta, että yksikään koirarotu ei ole täydellinen: kaikissa on joitain perinnöllisiä tai rakenteellisia sairauksia. Vinttikoirat ovat alttiita mahalaukun kiertymälle. Espanjanvesikoirilla on kilpirauhasen vajaatoimintaa. Suomenpystykorvilla esiintyy epilepsiaa. Lähes kaikilla koirilla on lonkka- ja kyynärvikoja.

Kaikkia edellämainittuja yhdistää yksi piirre: ne pystyvät hengittämään, lisääntymään ja liikkumaan itsenäisesti. Koiran liikkumista on ilo katsella: se on parhaimmillaan nopeaa, sulavaa ja vaivatonta, maastossa kuin maastossa. Vinttikoirien juoksu on oma taiteen lajinsa.

Sitten on niitä koiria, jotka ovat enemmän sairaita - eivät perinnöllisesti, vaan rakenteellisesti. Heti päälle päin. Miksi englanninbulldoggi nukkuu lelu suussa? Koska se tietää tukehtuvansa muuten. Miksi mopsi kuorsaa? Koska pehmeä kitalaki estää ilman kulkemisen. Monet englanninbulldogit syntyvät ihmisen käden kautta, keinosiementäen ja keisarileikkauksin. Aikavälillä 1988-2014 on liki neljästä tuhannesta englanninbulldogista on lonkkakuvattu 88: yhdellä on ollut A-lonkat - yli neljälläkymmenellä D-lonkat. Lyhytkuonoisten koirien lisäksi surua herättää esimerkiksi saksanpaimenkoira, jonka alamäki on alkanut jo kauan aikaa sitten.

Jokainen koriseva koira kärsii hengitysongelmista. Ihan jokainen. Ei ole mitään muttia. Koiralle ei ole missään olosuhteissa normaalia rohista. Näihin rotuihin kuuluvat muun muassa ranskanbulldoggi, pekingeesi, mopsi, bostoninterrieri ja englanninbulldoggi.

Monien rotujen tämänhetkinen tila kertoo kasvattajien ja omistajien ajatusmaailmasta paljon. Heikon terveydentilan omaava englanninbulldoggi ei kuulu perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan eli PEVISA:n.

Monet perustelevat rotuvalintaansa koiran luonteella - mikä periaatteessa on aivan oikein: koiraa ei hankita ulkonäön, vaan luonteen perusteella. Pitääkö eläimen maksaa siitä, että ihmisellä on pakko olla lemmikki?

(pixabay)

Näyttääkö tämä koira siltä, että sen liikkuminen näyttää tältä:

(Meteo)

(Bob White)

Olennnaisesti sairaampi

Hengitysvaikeuksia pidetään tietyille roduille normaalina

Brakykefaalinen syndrooma aiheuttaa ongelmia koirille

Eläinsuojelulaki, luku 2, 8 §

Olen tässä jo tovin pohdiskellut omaa suhtautumistani liikuntaa kohtaan ja sitä, miten ajatukseni hyvinvoinnista ovat muuttuneet vuosien saatossa. Vielä muutama vuosi sitten saatoin tehdä monta 10km rääkkilenkkiä viikossa, vaikka se vain pahensi asentovirheestä johtuvia lonkkakipujani. Syömistottumukseni olivat aivan hirveät ja unirytmini totaalisesti pielessä. Koko ajan väsytti enkä osannut urheilla tavalla, joka vahvistaisi kehoani hajottamisen sijaan. 

Tänä syksynä alkaa kolmas vuosi, kun treenaan salilla. Aloitin salitreenin fuksivuoden syksyllä monen urheilullisesti epäaktiivisen vuoden jälkeen. Lapsena ja nuorena olin harrastanut vuosia yleisurheilua ja hiihtoa, mutta musiikkiharrastuksen imaistua minut, urheilu jäi taka-alalle. Lukioaikoina urheilin todella harvoin ja saatoin olla jopa kuukauden putkeen syömättä lämmintä ruokaa. Sanomattakin on siis selvää, että kun aloitin saliharrastukseni kaksi vuotta sitten syksyllä, lähdin aivan nollasta liikkeelle. Aluksi en saanut ainuttakaan vatsalihasliikettä tehtyä eivätkä liikkeet ottaneet todellakaan niihin lihaksiin, mihin olisi pitänyt, sillä kehonhallinta ja -hahmotus oli aivan olematonta. Sinnikkään treenaamisen opettelun ansiosta sain kuitenkin kuntoni kohenemaan nopeasti ja painot nousemaan. Tähän kahteen salivuoteen on mahtunut niin myötä- kuin vastoinkäymisiäkin: välillä salitreenit ovat sujuneet kuukausia 4x viikossa -tahdilla, välillä olen ollut salilta jopa 2kk poissa sairastelun ja järkyttävien opintokiireiden takia. Asenteessani on tapahtunut kuitenkin isoja muutoksia tänä aikana ja päätin listata ne tähän postaukseen:

1) Treeni ei ole pakko vaan etuoikeus

Vielä vuosi sitten ajattelin, että treenaamaan on pakko päästä mahdollisimman monena päivänä viikossa. Ja jos treeni jää välistä, on siitä pakko ruoskia itseään ja tuntea syyllisyyttä. Nyt olen tajunnut, että treenaaminen on etuoikeus: omaa aikaa, kehon vahvistamista ja kunnon kohottamista. Ilman pakkoa. Ilman syyllisyyttä. Nykyään ymmärrän, että oman treenini tavoitteena on kehon vahvistamisen ja muokkaamisen lisäksi myös se, että se auttaa minua jaksamaan. Treenin on tarkoitus selvittää ajatuksia ja antaa haastetta istumisesta kyllästyneelle kropalle. Treenin ei ole tarkoitus olla yksi stressin aiheuttajista vaan keino käsitellä stressiä.

kuva

2) Treenaamisessa tulee panostaa laatuun, ei määrään

Kaksi vuotta siihen meni, että tajusin kunnolla, että toistojen määrällä, nopeudella tai painoilla ei ole mitään väliä, jos liike ei ota sinne, minne sen pitäisi. Ennen tein mahdollisimman monta sarjaa, mahdollisimman monta toistoa, mahdollisimman nopeasti ja mahdollisimman isoilla painoilla sen kummemmin miettimättä, että tuntuuko tämä liike nyt juuri niissä lihaksissa, mitä tässä liikkeessä on tarkoitus harjoittaa. Nykyään teen neljä 12 toiston sarjaa sillä periaatteella, että jokainen toisto on laadukas ja tuntuu juuri siellä, missä pitääkin. Tämän takia olen pudottanu painoja aikaisempaan verrattuna, sillä on huomattavasti hankalampaa esim. tehdä 12 kyykkyä niin, että laskeutuu hitaasti ja hallitusti alas, pysyy hetken kyykyssä ja nousee sitten myöskin hitaasti ylös. Aikaisemmin kun olin tainnut ottaa mallia kyykkytyyliini mäkihyppääjiltä: suorastaan romahdin alas ja sinkouduin heti takaisin ylös. Varmaan meni sekin liike sinne, minne piti.

kuva

3) Nuku tarpeeksi, jaksat enemmän

Miten yliopisto-opiskelija voikaan olla niin tyhmä, että sillä menee 2 vuotta siihen, että tajuaa säännöllisen unirytmin ja riittävän unensaannin suoran vaikutuksen jaksamiseen? Ennen kun saatoin mennä nukkumaan vasta yhdeltä, vaikka kello soi jo kuudelta. Olin noina aikoina suorastaan kuolemanväsynyt, yliopistolle päästyäni söin heti ensimmäisenä suklaapatukan ja ostin jättikokoisen take-away -kupin teetä, jotta pysyisin edes hereillä. Ensimmäiset pari luentoa menivät totaalisen sumussa ja aloin heräillä vasta puolen päivän jälkeen. Kotiin päästyäni nukuin tietenkin päiväunet, jolloin kaikki tekemättömät työt kasaantuivat illan pimeille tunneille. Jonka takia pääsin nukkumaan taas vasta puoliltaöin. Fiksua.

Nykyään menen arkisin nukkumaan viimeistään kymmeneltä, soipa kello sitten aamulla kuudelta tai kasilta. Aamulla ei väsytä, luennoilla jaksaa kuunnella, koko ajan ei tee mieli mättää suuhunsa kaikkea sokerista ja untakin saa vähintään sen 8 tuntia yössä. Sain oman unirytmini korjattua, koska nykyään a) tajuan mennä ajoissa nukkumaan, b) herään aikaisin, c) en nuku päiväunia ja d) teen kaikki pakolliset tehtävät pois alta heti yliopistolta kotiuduttuani, jolloin ilta on pyhitetty vapaa-ajalle, eikä nukkumaanmeno veny kotitehtävien takia. Unella kun on valtava vaikutus jaksamiseen ja kokonaisvaltaiseen hyvinvointiin, oli sitten kyse opiskelusta, harrastuksista, terveydestä tai treenaamisesta.

kuva

4) Syö puhdasta

Ruokavaliolla on melkoinen vaikutus hyvinvointiin ja sen merkitys korostuu etenkin silloin, kun omaa vihaisen vatsan (kuten minä), jolle sopii vain erityisruokavalio. Joten ole onnellinen, jos voit syödä mitä vain ilman infernaalisia seurauksia, sillä harva siihen oikeasti kykenee. Omalla kohdallani pahimmiksi kompastuskiviksi ovat nousseet a) makeutusaineet, b) kotimaiset viljat ja c) tietyt kasvikset ja hedelmät. Tällä hetkellä noudatankin lääkärin ohjeistuksesta FODMAP -ruokavaliota, josta olen ajatellut tehdä lähiaikoina oman postauksen.

Mutta miten olen muuttanut ruokavaliotani puhtaampaan suuntaan, vaikka en olekaan mikään luonnosta omin käsin evästä keräävä hippi? Todella yksinkertaisilla valinnoilla, kuten...

• olen vaihtanut kaupan keinotekoisesti tuotetut jogurtit luonnojogurttiin
• teen nykyään myslini itse tällä mainiolla Kemikaalicocktail -blogin ohjeella
• herkkuiltoina valmiiden dippien sijaan kyhään dippini itse kermaviilistä, mausteista ja yrteistä
• karkkien sijaan syön vain ja ainoastaan tummaa suklaata
• vuosia sitten purkitettujen ja vedellä lantrattujen tiivistemehujen sijaan juon tuorepuristettua appelsiinimehua
• jos ostan kotiin eineksiä, päädyn usein Suomessa tuotettuun porkkanasosekeittoon, jonka kotimaisuusaste on 98%
• naposteluhimoon syön hedelmiä, miniluumutomaatteja, viinirypäleitä, naposteluporkkanoita tai pähkinöitä
• en juo limsaa, alkoholia, energiajuomia tai maustettuja kivennäisvesiä

Vaikka ruokavalioni on muuttunutkin parempaan suuntaan, en ole kuitenkaan täysin ehdoton näiden asioiden suhteen: pääsiallisesti ruokavalioni koostuu ravintoarvoltaan hyvistä elementeistä, jotka ovat valittu vatsani takia FODMAP -ruokavalion mukaan, mutta pitää sitä joskus vähän herkutellakin! Ruokavaliossani on kuitenkin vielä parantamisen varaa, sillä saan aivan liian vähän proteiinia, koska en syö lihaa. Aikaisemmin sain tarpeeksi protskua, mutta nyt tuon FODMAP:n takia olen joutunut luopumaan mm. pavuista, herneistä, linsseistä ja soijasta, joten tasapainoisen ruokavalion koostaminen on käynyt melkoisen hankalaksi. Ainoiksi proteiininlähteiksi jäävät siis kalat, kananmunat ja maitotuotteet.

kuva

Millaisia ajatuksia sinulla on treenaamisesta ja hyvinvoinnista? Samanlaisia vai täysin päinvastaisia kuin tässä postauksessa esitetyt?

x Marjo

Koska hormonaalinen ehkäisy (erityisesti e-pillerit) herättävät yhä edelleenkin keskustelua ja jopa kohua, ajattelin minäkin sanoa oman sanaseni aiheeseen. Mitä ehkäisyä käytän ja miksi? Mitä mieltä olen hormoonallisestä ehkäisystä? Mitä vaihtoehtoja on?

Itse käytän e-pillereitä, mercilon-merkkisiä. Muutamia taukoja lukuunottamatta olen ollut sen käyttäjänä nyt noin kuusi vuotta. Olen välissä kokeillut aknen hoitoon sopivia pillereitä sekä ehkäisyimplanttia. Olen myös ollut välillä ilman ehkäisyä. Aknen hoitoon käytettäviä pillereitä en syönyt edes kokonaista liuskaa sillä niistä sain mielettömän kovat oireet. Sen lyhykäisen ajan miehekkeeni oli valmis varmaan hirttämään itsensä tai minut ja suoraan sanoen ärsyynnyin itsekin itseeni joka toinen minuutti. En pysty mitenkään sanoin kuvailemaan sitä hirveyttä, mutta se kertonee jo paljon ettei liuskan loppuun syömisestä tullut mitään. Ehkäisyimplanttikaan ei sopinut omalle kropalle. Sitä jaksoin pitää sentään vähän tunnollisemmin, mutta noin 2-3 kk:n kuluttua oli pakko käydä otattaa sekin irti sillä oma kroppani meni tästä aivan sekaisin. Mercilonia käytettäessä en ole huomannut mitään haittavaikutuksia enkä eroja itsessäni pillereitä syödessäni tai niitä syömättä. Itsellä tämä tuntuu jopa tasoittavan hieman kropan hormonitoimintaa, mikä myöhemmin pillereistä johtumattomista syistä mennyt sekaisin. Itsellä on kuitenkin tarkkaa pitää jokaikinen kuukausi se tauko sillä kropassani pääsee helvetti irti, jos erehdyn syömään kaksi liuskaa peräkkäin. Tosin itse tykkäänkin pitää yllä kehon omaa normaalia toimintaa, joten sinällään tämä ei ole ongelma. Ilman pillereitäkin kuukautiseni tulisivat samaan aikaan ja yhtä usein.

Siitäkin huolimatta, että itse olen tyytyväinen pillerien syöjä ja en aio sitä pois vaihtaa ainakaan nyt, on minullakin hieman ristiriitaiset ajatukset hormoonallisista ehkäisymenetelmistä. Itselleni nykyiseni toki sopii jopa poikkeuksellisen hyvin, mutta toisaalta on todella paljon tyttöjä ja naisia, joille ne eivät sovi tai joilla ne aiheuttavat ajan kuluessa muutoksia ihmisessä itsessään. Mielestäni pillereitä tyrkytetään liian helposti ehkäisykeinoksi keskustelematta ensin vaihtoehdoista ja miettien sitä, mikä juuri tälle ihmiselle sopisi. Pillerit ovat ikään kuin oletusehkäisy. Moni valitsisi varmasti ensiehkäisykseen mieluummin jonkin muun, jos vain saisi tietää tarjonnasta. Jokainen nainen on erilainen ja siksi ei ole yhtä ainoaa ehkäisymenetelmää meille kaikille. Tämä on asia mikä terveydenhuollon ammattilaisen pitäisi muistaa, kun hänen luokseen saapuu nuori ehkäisystä keskustelemaan. Toivon tosiaan, että tähän tulee muutosta kohujen tiimoilta ja että entistä useampi saisi valita itse ensiehkäisynsä yhdessä ammattilaisen opastuksella.

(kuva täältä)

Mitä niitä sitten olisi tarjolla?

• Ehkäisypilleri (=yhdistelmäpilleri/e-pilleri)
  Sisältää estrogeenia sekä keltarauhashormonia. Muistettava ottaa joka päivä, viikon tauko kerran kuukaudessa tai halutessa harvemmin. Vaikutukset: Estää munasolun irtoamisen, jolloin hedelmöitys ei voi tapahtua. Sakeuttaa kohdunkaulan limaa, jolloin siittiöiden pääsy kohtuun vaikeutuu. Estää kohdun limakalvon kiinnittymisen vaikuttamalla kohdun limakalvoihin.
  Lisätietoa täällä.
   
• Minipilleri
  Sisältää pelkästään keltarauhashormonia. Muistettava ottaa joka päivä ilman taukoja. Vaikutukset: Sakeuttaa myöskin kohdun kaulan limaa, jolloin siittiöiden pääsy kohtuun vaikeutuu. Estää myöskin munasolun irtoamisen tai tekee siitä epäsäännöllistä.
  Lisätietoa täällä.
   
• Ehkäisylaastari
  Sisältää samat vaikuttavat aineet kuin ehkäisypillerikin ja toimii näin ollen samalla periaatteella. Vaihdetaan viikon välein samana viikon päivänä, mutta kellonajalla ei ole niin väliä. Kolmen viikon jälkeen pidetään viikon tauko.
  Lisätietoa täällä.
   
• Ehkäisyrengas
  Samat vaikuttavat aineet kuin ehkäisypillerissä sekä -laastarissa ja vaikutuksiltaan näin ollen samanlainen. Ehkäisyrengasta käytetään aina kolme viikkoa kerrallaan, jonka jälkeen pidetään viikon tauko. Ehkäisyrengas tulee muistaa ottaa pois sekä asettaa paikalleen aina samana viikon päivänä. Asetus pitää hoitaa myös kellonajan tarkkuudella.
  Lisätietoa täällä.
   
• Ehkäisyruiske
  Sisältää gestageenia. Vaikutuksiltaan samanlainen kuin estrogeenia sekä keltarauhashormonia sisältävät ehkäisymenetelmät kuitenkin sillä erolla, että ehkäisyruiskeen aikana jää kuukautiset usein pois tai kuukautisvuodon määrä ainakin pienenee. Ehkäisyruiske annetaan kolmen kuukauden välein useimmiten pakaraan pistäen. Ehkäisyruisketta ei suositella nuorille naisille kuin vain tilanteessa, missä mikään muu ehkäisymenetelmä ei tule kysymykseenkään.
  Lisätietoa täällä.
   
• Ehkäisyimplantaatti
  Vaikuttavana aineena keltarauhashormoni ja vaikutuksiltaan samanlainen kuin minipillerikin. Usein ennen tämän asettamista neuvotaan kokeilemaan sopivuus ensin minipillereillä. Implantaatti asetetaan käsivarteen ja sen ehkäisyteho on viisi vuotta, joskus jopa pidempäänkin. Kuukautisista tulee tätä käytettäessä epäsäännölliset sekä jäädä aikanaan pois. Tiputteluvuotoakin voi esiintyä.
  Lisätietoa täällä.
   
• Hormonikierukka
  Muovinen ja T:n muotoinen, kohtuun asetettava kierukka. Sisältää keltarauhashormonia, vaikuttaa paikallisesti. Ehkäisykeinona erityisen luotettava. Hormonikierukka vaihdetaan viiden vuoden välein, joskus jopa harvemmin. Vaikutukset: Kohdun limakalvo ohenee ja menee ns. lepotilaan. Kohdun limakalvo paksuuntuu ja näin siittiöiden pääsy kohtuun vaikeutuu.
  Lisätietoa täällä.
   
• Kuparikierukka
  T:n mutoinen muovirungollinen kierukka, jonka ympärille on kiedottu kuparilankaa. Hormoniton. Kuparikierukkaa käytettäessä riski runsaampiin ja jopa kivuliaampiin kuukautisiin eikä sitä tästä syystä suositella näistä jo valmiiksi kärsiville. Vaikutukset: Heikenää siittiöiden toimintakykyä.
  Lisätietoa täällä.
   
• Kondomi
  Erittäin ohut kuminen tai muovinen suoja, joka asetetaan jäykistyneelle penikselle. Hormoniton. Niitä on tarjolla paljon erilaisia: erinmakusia ja -kokosia, liukasteella tai ilman sekä loputtomiin kaikkea muuta. Tämä ehkäisymenetelmä suojaa myös sukupuolitaudeilta. Vaikutukset: Siittiöt eivät pääse kohtuun vaan ne jäävät kondomin päässä olevaan säiliöön.
  "Lisätietoa"täällä.
   
• Suuseksilappu
  Käytetään nimensä mukaisesti suuseksiin, erityisesti antaessa suuseksi naiselle. Ei ole tehty raskauden ehkäisyä varten vaan pelkästään suojaamaan sukupuolitaudeilta. Tätä ei tule käyttää missään nimessä kondomin asemasta yhdynnässä.
  Lisätietoa sekä ohjeet oman suuseksilapun tekoon täällä.
   
• Pessaari
  Pieni silikoninen kuppi. Hormoniton. Asetetaan emättineen kohdunnapukkaa vasten ja vaatii kaverikseen aina spermisidiä eli siittiöitä tuhoavaa ainetta. Ei ole saatavilla Suomesta, mutta saa helposti tilattua ulkomaisista apteekeista ilman lääkärinmääräystä sekä on tilattavissa myös suomalaisen apteekin avustuksella. Vaikutukset: Estää siittiöiden pääsyn kohtuun.
  Lisätietoa täällä.
   
• Jälkiehkäisy
  Hormoonallinen hätäehkäisykeino. Sisältää ison kasan hormoneja ja käytetään ainoastaan silloin, jos muu ehkäisy pettänyt tai unohtunut. Saa käyttää vain kerran kuukautiskierron aikana. Ostettavissa ilman lääkärin määräystä. Vaikutukset: Lykkää/ehkäisee munasolun irtoamista.
  Lisätietoa täällä.
   
• Varmat päivät sekä keskeytetty yhdyntä
  Hormonivapaat ehkäisymenetelmät. Varmat päivät toteutetaan joko erilaisilla tarkoitukseen tehdyillä laiteilla tai laskemalla itse kalenterissa. Molempien keinojen ehkäisyteho muita heikompi, kuitenkin jälkimmäinen ensimmäistäkin heikompi. Tarkoituksena estää hedelmöittyminen harrastamalla seksiä päivillä, jolloin hedelmöittymisen todennäköisyys pieni. Keskeytetyssä yhdynnässä tarkoituksena estää siittiöiden pääsy kohtuun ottamalla penis pois emättimestä ennen miehen laukeamista. Ehkäisykeinona ei suositeltu sillä se on todella epävarma. Kiisteltyjä ehkäisymenetelmiä eivätkä ole suositelvia heille, jotka eivät tosiaankaan halua lapsia.
  Lisätietoa täällä.
   
• Sterilisaatio
  Voidaan tehdä miehelle että naiselle ja on ehkäisykeinona lopullinen. Miehelle tehdyssä sterilisaatiossa katkaistaan siemenjohtimet, joka estää siittiöiden pääsyn ulos sperman mukana. Toimenpiteen jälkeen tulisi kuitenkin käyttää vielä hetki kondomia raskaudenehkäisemisen varmistamiseksi. Naisen sterilisaatiossa katkaistaan tai tukitaan munanjohtimet, joka estää munasolun ja siittiöiden kohtaamisen. Katkaisun ehkäisyteho alkaa heti, tukkimisen vasta kolmen kuukauden kuluttua eli sen ajan käytettävä vielä toista ehkäisymenetelmää.
  Lisätietoa täällä.

Mitä mieltä sinä olet aiheesta?

Lähdin ihan huvikseni testaamaan luontaistuotteita, jotka vahvistavat hiuksia ja kynsiä.

Nämä sisältävät mm biotiinia joka aktivoi keratiinintuotantoa hiuksissa. Olen vasta viikon popsinut näitä, koska minulta on alkanut lähteä hiuksia enemmän kuin normaalisti. Joka kerta kun harjaan hiuksiani jää tukko irtohiuksia harjaan. Pitemmällä aika välillä nähdään sitten onko nämä ihan huuhaata vai hintansa väärti vaikkakin alennuksesta ostin).

Ei sillä että hiukseni mitenkään lyhyet tai hennot olisi. Häiritsee vaan tuo hiustenlähtö. Kynteni on myös aina olleet todella ohuet ja lohkeilevat enkä voi kasvattaa kynsiäni pitkiksi (tai edes naisellisten kynsien mittaan). Lady vitassa on merilevää, joka vahvistaa kynsiä.Vai vahvistaako? Katsotaan miltä kynteni näyttävät tämän kuurin jälkeen.

Tältä tämä peikkotukka näyttää kun sille ei mitään vaivaudu tekemään. Hiusteni kuntoon olen kyllä tyytyväinen muuten. Hiukset ovat pehmeät ja kiiltävät eivätkä katkeile. Taitaa vaan tämä hiuksen elinikä olla tiensä päässä.

Biotiinia saa myös:

• Kananmunista
• Maksasta tai munuaisista
• Lihasta
• Maidosta
• Hiivasta
• Soijasta ja herneistä

Linkkejä:

• http://www.tohtori.fi/?page=6746948&id=5122696
• http://www.tritolonen.fi/index.php?page=articles&id=24

Tämä postaus ei ole yhteistyössä tehty enkä saa tästä mitään palkintoja ja korvauksia. Eli ihan vain pelkästä mielenkiinnosta kyseisiä tuotteita kohtaan tässä kirjoittelen.

Sairaana olen vapaata riistaa. Henkilökohtaisista asioitani puhutaan muitta mutkitta sillä ihmisten halu auttaa menee yksityisyyteni edelle. Voisiko sinulla olla tämä sairaus? Etkö muka saa edes tätä tukea? Miten oikein kestät tuollaista elämää? Kai sinä nyt jotakin rahaa jostain saisit. Eikö lääkärit osaa määrätä tuohon mitään? Miten saat päiväsi oikein kulumaan? Miten kukaan ei ole vieläkään keksinyt, että mikä sinua vaivaa? Eikö aikasi käy pitkäksi? En itse kestäisi elää toisen siivellä. Etkö pystyisi tekemään tätä tai tuota? Itse en kyllä kestäisi tuollaista. Lista on loputon.

"Kukapa haluaisi muistutuksen siitä,
että oma elämä on p*skaa?"

Olen tottunut sulkemaan elämästäni tiettyjä asioita mieleni syövereihin lukkojen taakse sillä se on ollut ainoa keino selvitä järjissä tähän päivään saakka. Kuitenkin aina ihmisten puhuessa tilanteestani ne asiat löytävät tiensä pois lukkojen takaa ja ahdistus valtaa minut täysin. Kukapa haluaisi saada muistutuksen siitä, että oma elämä on p*skaa? Mitä vähemmän tilannetta ajattelen, sen onnellisempi ja positiivisempi olen. Elämä on asenne kysymys. Totta, mutta joskus elämä on sellaista, että on vaikea hymyillä sitä miettien. Elämäni on selviämistä, ei elämistä. En uskalla unelmoida tai suunnittella tulevaa sillä en jaksa enää pettyä. Keskityn tekemään tästä hetkestä siedettävän sekä mietin elämän pieniä iloja. Näin selviän siihen huomiseen päivään.

Niin ja kyllä, tiedän näiden ihmisten haluavan minulle vain ja ainoastaan hyvää,
jos asia ei tullut sanomatta selväksi.

"Ajan kanssa sitä oppii kovettamaan itsensä
ja lakkaa välittämästä"
 

Se huijaa. Eihän sillä näy edes päälle päin mitään, ei se oikeasti kipeä voi olla. Sen k*setus on oikeesti jo naurettavaa. Se on vaan oikeesti laiska, menis vaan töihin niin kuin kaikki muutkin. Näin minusta puhutaan, niin päin naamaa että selän takana. Ihmisten on vaikea olla näkemättä muuta kuin sen heidän mustavalkoinen maailmansa eikä heillä ole muuta todellisuutta. Jos he eivät jotain ymmärrä tai näe, ei se tottakaan voi olla. Aluksi tällaiset ihmiset puheineen saivat minut jäämään neljän seinän sisälle sillä tällaisia syytöksiä ei ole helppo kuunnella päivästä toiseen, jopa täysin tuntemattomilta ihmisiltä. Ajan kanssa sitä oppii kovettamaan itsensä ja lakkaa välittämästä. Pahinta siinä on se, ettei sitä välitä kohta enää mistään. Sitä sulkee kaikki tunteensa mielestään ettei niitä joutuisi käsittelemään ja vaikuttaa sen takia vuosien saatossa kylmälle ihmisille. Tunnevammaiselle k*sipäälle ja sellaiseksi sitä vähän muuttuukin, tahtomattaan (tai jos tarkkoja ollaan niin minähän aloin tällaiseksi muuttua jo ala-asteella jatkuvien kipujen sekä koulukiusaamisen takia ja sittemmin tilanne vain kärjistynyt kärjistymistään).

"On helppo tyytyä siihen mitä on,
kun ei paremmastakaan tiedä"

Miten minä sitten jaksan? Automaatiovastaukseni siihen tottuu pitää kutinsa. Lisäksi on helppo tyytyä siihen mitä on, kun ei paremmastakaan tiedä. Millaista on kivuton elämä? Miltä tuntuu olla olematta jatkuvan epäilyn ja juoruilun kohteena? Mille tuntuu herätä aamulla töihin pelkäämättä tämän olevan viimeinen työpäivä? Kuinka vapauttavaa on harrastaa mitä haluaa? Miltä tuntuu, kun voi haaveilla ja unelmoida pettymättä? Kysymyksiä, joihin en tiedä vastauksia enkä välttämättä koskaan tule tietämäänkään.

Tämä on nyt niitä juttuja, että en tiedä uskaltaako sanoa mitään. Sanon kuitenkin, ei sitä pidä niin taikauskoinen olla!

Tämä on myöskin niitä juttuja, jotka eivät ehkä hirveästi kiinnosta muita kuin niitä, joita asia koskee. Mutta koska aloitin, niin seurataan nyt tapahtumia edelleen!

Muistatte ehkä, kun tuossa keväällä pelkäsin, että olen tuonut matkoilta mukanani luteita tai vähintääkin kirppuja? Jonkin aikaa raaviskeltuani, sängynjalkoja teippailtuani ja patjan alle hengiteltyäni menin lääkäriin ja sain diagnoosiksi urtikarian eli tuttavallisemmin nokkosrokon.

Nokkosrokossa kroppaan tulee kutisevia, hyttysenpiston oloisia paukamia, jotka poistuvat jälkiä jättämättä joidenkin tuntien kuluessa. Ilmaantuakseen jälleen uudelleen, johonkin toiseen paikkaan. Laukaisevana tekijänä voi olla esimerkiksi lämpötila tai ihoon kohdistuva paine.

Ihottuman lisäksi nokkosrokko oireilee angioödeemalla eli turvotuksella. Turvotuksia saattaa tulla esimerkiksi sormiin, huuliin tai silmiin. Pahassa tapauksessa nielu turpoaa.

Itselläni oli molempia mainittuja oireita. Ihottumaa oli yltympäriinsä. Välillä en aamuisin pystynyt kunnolla avaamaan silmiäni, ja välillä näytin siltä, että olin käynyt pahemmanlaatuisella puoskarilla täyttämässä huuliani. Vihkisormustani en pystynyt käyttämään moneen kuukauteen.

Tarkimmat ehkä huomasivat, että puhun menneessä aikamuodossa. Jostain syystä, jota en todellakaan tiedä, nokkosrokko on ollut poissa reilun kuukauden.

Laukaisevaksi tekijäksi huomasin ainakin paineen. Näppylöitä tuli muun muassa tankotanssitangon alle paineeseen jääviin kohtiin ja housujen vyötärönauhan tienoille. Huulet turposivat heti, jos satuin miettiessäni painamaan sormella huuliani, ja silmiä ei voinut hieroa kuin hyvin kevyesti. Kaikki sellaiset tankoliikkeet oli jätettävä pois, joissa tankoa painetaan jalkapohjalla, sillä ne turposivat siitä ihan kuperiksi.

Mitä ilmeisimmin riesa on nyt kuitenkin poistunut, ja ehkä poissa pysyykin. Tämä lohduksi kaikille niille, jotka paikalle googlailevat: Urtikaria siis usein poistuu itsekseen. Minun vieraanani se viipyi ehkä seitsemisen kuukautta, josta kunnolla aktiivisena reilut neljä. Tänä aikana käytin pelkästään kutinaa hillitseviä allergialääkkeitä. Minulle määrättiin jotain muutakin, mutta sivuvaikutukset luettuani päätin, että kutina on vähäisempi ongelma kuin psykoosi. Mitään laukaisijaa en nokkosrokolle keksinyt, enkä osaa selittää miksi kutina kaikkosi. Mutta samapa tuo tässä vaiheessa enää!

Sitten vielä muistutus! Vielä ehdit osallitua I Love Me -messulippujen arvontaan. Arvonta jatkuu 5.10. klo 24 asti! Osallistu arvontaan täällä.

***

I was diagnosed with urticaria, but now it's gone (at least I hope so). I'm happy!

Kärsin tosiaan ärtyneestä vatsalaukusta, IBS:stä sekä laiskasta suolesta (ja vähän muustakin). Kaikkiin kolmeen vaikuttaa hyvin olennaisesti se mitä suustaan mättää alas ja mitä jättää mättämättä. Olen puhunut enemmän ja vähemmän superfoodeista sekä niiden vaikutuksesta, mutten ole kertaakaan sen enempiä pureutunut siihen mitä minä syön tai erityisesti siihen mitä minä en syö vaikka se kaikista olennaisin asia tässä onkin. Ruokavalioni olen koostanut itse kroppaani kuuntelemalla ja saanutkin näin merkittäviä tuloksia. En näytä enää raskaana olevalta, en piere menemään sekä pystyn käymään jopa p*skalla.

(kuva)

Noudatan tällä hetkellä seuraavia ruokavalioita: gluteeniton ruokavalio, kala-kasvisruokavalio, vähäkuituinen- sekä vähärasvainen ruokavalio. En pääse kuitenkaan ihan näin helpolla vaan näiden lisäksi minulta löytyy myös kieltolista yksittäisistä ruoka-aineista. Seuraavia asioita en siis saa mättää kurkustani alas:

• Hiiva: uunissa käyttämöttämänä (uunissa käytetty käy).
• E621 = natriumglutamaatti, mononatriumglutamaatti, MSG, hiivauute, glutamaatti plus useimmiten aromivahvenne.
• Riisit: jostain syystä ns. käsitellympi käy eli esmes riisinuudelit ja sen tapaiset riisituotteet.
  Kuitenkaan itse riisi-riisi ei käy, oli se valkoista tai ruskeaa tai mitä hyvänsä.
• Herneet
• Pavut
• Soija
• Raa'at sipulit: kaikki sipulit (mausteena ja kypsennettynä käy)
  PAITSI valkosipuli, joka käy vain ja ainoastaan mausteseoksissa käytettynä
  (ei siis käy edes kypsennettynä).
• Raa'at paprikat: mausteena ja kypsennettynä käy
• Kaalit
• Peruna: kaikissa muodoissaan myöskin siis esmes jauhona, tärkkelyksenä jne.
• Mustikka
• Mustaherukka
• Banaani
• Luumu
• Tuore appelsiini: käy vain hyvin kypsennettynä
  (huom: pätee myös tuoremehuissa).
• Tuore ananas: käy vain hyvin kypsennettynä
  (huom: pätee myös tuoremehuissa).
• Sokerit: tämä sisältää siis aivan kaikki sokerit,
  ainoana poikkeuksena koivusokeri eli xylitol.
• Liivate
• Kermajuustot sekä sulatejuustot: kaikissa muodoissaan ehdoton nounou.
• Hiilihapot
• Kahvi
• Musta tee

Kaupassa käydessä ongelmallisimmiksi tästä listasta nousevat sokeri, E621 ja peruna. Ensikerralla ruokaostoksilla katsokaapas huviksenne kuinka monesta tuotteesta näitä löytyy. Takaan niiden löytymisen sieltäkin, mistä et näitä osaisi edes ajatella löytyvän (erityisesti perunan kohdalla).

(kuva)

Luopumisen tuska oli ehdottomasti valtavin kahvin kohdalla. Sen pois jättäminen on ollut jopa niin vaikeaa, että olen perehtynyt kahviasiaan enemmänkin ja löytänyt sen tuloksena vatsaystävällisen kahvin eli pakurikahvin mistä mainitsinkin jo aikaisemmin. Tosin aiemmista puheista poiketen uskalsin kuin uskalsinkin kokeilla sen mustana juontia, mikä oli ehkä parhaimpia ideoita pitkään aikaan! Kyseinen kahvi pääsee ehdottomasti oikeuksiinsa mustana juotuna ja yllätyksekseni myöskin maha kesti kahvin hyvin ilman laimennusta. Tosin varmistaakseni terveyteni edes tämän kunnon tulevaisuudessakin aion juoda tätä kahvia edelleen vain harvakseltaan (tästä kiittää myöskin lompakkoni).

Häpeäkseni on silti pakko myöntää, etten ole mitenkään liian hyvin tätä ruokavaliotani noudattanut viimeaikoina. Tosin sillä tapaa tuntunut parhaiten oppivankin, etteivät ne kielletyt asiat ole turhaan kiellettyjä. Tyhmästä päästä kärsii koko ruumis pätee näissä tilanteissa kirjaimellisesti enkä tosiaankaan halua enää kärvistellä samaan tapaan kuin esimerkiksi tätä kirjoittaessani: söin nimittäin eilen jonkin verran sokeripitoista huttua ja olo juuri sen mukainen. Nyt oksettaa ajatuskin sokerista ja oikeastaan kaikesta, mitä tuolla listalla lukee. Ei tätä enää koskaan - kiitos.

(kuva)

Näin lopuksi haluan painottaa vielä kerran sitä, kuinka tärkeä asia se mitä syömme onkaan. Kehoamme kuuntelemalla voimme saada yllättäviäkin tuloksia terveyteemme liittyen, joten neuvon kaikkia tarttumaan rohkeasti härkää sarvista kiinni. Itselle sopivan ruokavalion tekeminen voi olla hyvinkin ärsyttävää ja hidasta puuhaa, mutta jokaisen edistysaskeleen kohdalla sitä haluaisi vain antaa itselle ison halin. Syödessään hyvin eron huomaa niin kropassa kuin mielessäkin etenkin, kun sitä jaksaa pitää vieläpä yllä. Huomaan itse itsessäni hyvinkin suuria eroja: syödessäni ruokavalioni mukaisesti olen paljon iloisempi, positiivisempi ja energisempi kun taas huonosti syödessäni muutun passiiviseksi, yleisväsähtäneeksi sekä huonotuuliseksi.

Kun sitä asiaa punnitsee niin mieluummin sitä syö rajoitetummin ja voi yleishyvin kuin se,
että syö mitä ikinä mieli tekeekään ja voi yleishuonosti. Vai mitä olette mieltä?

Yksi parhaimmista neuvoista, jonka olen ikinä saanut menee näin:

Kohtele itseäsi kuin kohtelisit hyvää ystävääsi.

Vertaisitko ystävääsi jokaikiseen kauniimpaan ja hoikempaan ihmiseen?

Peittäisitkö hänen suunsa kun hän nauraa ettei hammasrako näkyisi?

Kehottaisitko ystävääsi pakertamaan kaikkia to do -listan 15 kohtaa vai veisitkö hänet skumppalasilliselle rastittuaan jo kolmannen kohdan?

Puhuisitko hänestä - anteeksi kielenkäyttöni - paskaa?

Veisitkö hänet kurjan työpäivän jälkeen peitonmutkaan hautautumaan vai ulos klubille tanssimaan?

Tuomitsisitko häntä jos hän söisi suklaata? Vaikkei se olisikaan raakaa god forbidden.

Jonna <3

Antaisitko muiden ihmisten jyrätä ystäväsi omia päämääriä vai käskisitkö häntä pitämään leukansa pystyssä?

Kehottaisitko häntä olemaan epävarma ja mustasukkainen, kun hänen miehensä lähtisi viettämään poikien iltaa?

Mun päivän lempeä teko itselleni oli se, etten mennyt ulos viimaan ja kylmyyteen kuvaamaan tämän postauksen kuvia, vaan sisälle juomaan cappuchinoa. Sen sijaan käytin näitä melkein vuosi sitten otettuja kuvia, koska a) tykkään näistä tosi paljon b) pakko uskoa, ettei se todellakaan oo niin justiinsa. Nämä on ottanut ihana Jonna, jonka seurasta sain nauttia tänäkin aamuna.

Ole siis oman itsesi paras ystävä - hyväksy itsesi sellaisena kuin olet. Kehu, hemmottele, osta lahjoja, anna aikaa. Äläkä mieti kuinka laardilta sun takamus näyttää noissa farkuissa, vaan läpäsäse itsesi pyllyyn ja huuda: "Looking good, girl!" (Muttei ehkä julkisissa paikoissa.)

Lempeää viikkoa, ihanat.
 

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN
 

Saranda

Hammaskoloa särkee ja flunssaa pukkaa päälle eikä talossa ole mulle juuri mitään sopivan pehmeää syötävää. Paistoin siis aamupalaksi meille croissantteja pakastimesta.

Liina söi omansa juuston kanssa ja minä vuohenjuustolla ja vadelmahillolla. Nam!

Liinasta voisantti oli jo ulkonäöltään niin houkuttelevaa, että hoki "voisanttia, voisanttia" jatkuvasti ennen kuin pääsi maistamaan. Ja se syöminen - pieni tyttö hekotteli onnessaan ja eihän siinä voinut muuta kuin nauraa iloisena mukana!

Kyllä se niin vaan on, että hyvä ruoka, parempi mieli. Mainosmies onnistui sloganissaan paremmin kuin varmaankaan osasi itse kuvitella.

Niin että ihan hyvä aamu tämäkin, kaikesta huolimatta :)

Kuva täältä

Muistan ehkä yläasteelta dokumentin, jossa kuvattiin apinoita ja kerrottiin jostain hirvittävän kuuloisesta sairaudesta. Eristämistä, muovia, naamareita, kokopukuja, kasvottomia ihmisiä, hallitsematonta leviämistä ja kuolemantapaukset järkyttävinä lukujonoina taulukoissa. Toivoin, että minun ei tarvitsisi enää koskaan törmätä siihen. Toisin kävi.

Ebola on virus, joka aiheuttaa verenvuotokuumeen. Se tunnistettiin ensimmäisen kerran 1976 Zairessa ja se on aiheuttanut kymmenisen rajumpaa epidemiaa. Ne ovat ilmenneet enimmäkseen Ugandassa ja Kongossa ja niiden uhriluvut ovat olleet joitain satoja, kuolleisuus aina yli 80%.

Nykyinen epidemia lähti liikkeelle viime vuoden lopussa Guineasta, josta se levisi alkuvuoden aikana nopeasti Liberiaan ja Sierra Leoneen. Tämä Länsi-Afrikassa riehuva epidemia on ehdottomasti rajuin – se on sairastuttanut jo yli 10 000 ihmistä ja kuolleita on reilusti yli 5000. (CDC)

Nigeria on uusin maa, jossa tartuntoja on todettu. Muun maalaisia on sairastunut lähinnä avustustyössä, tuorein tapaus Norjasta.  Maailman terveysjärjestö WHO julisti epidemian 8.8. kansainväliseksi terveysuhaksi. 

Esimerkiksi Kirkon ulkomaanapu , Punainen risti ja Lääkärit ilman rajoja tekevät epäinhimillisen isolta tuntuvaa työtä ebolan hillitsemiseksi ja sairaiden auttamiseksi. Voit osallistua niihin halutessasi em. linkkien kautta.

Rakas Luoja,

Näet meidät,

tunnistat ylitsevyöryvän riittämättömyyden.

Lähetä lohtusi niihin tuhansiin koteihin,

joissa suru on maalannut ovenpielen,

joissa pelko hiipii nurkan takana.

Anna viisautta ihmisille toimia niin,

että edes lähtö olisi inhimillinen.

Auta meitä. Auta meitä auttamaan.

Siunaa koko maailmaa.

Amen.

-Juudit

Aamiainen on päivän tärkein ateria. Kuinka monesti olet kuullut tämän?

Itse olen kuullut sen lukemattomia kertoja ja silti olen saavuttanut lähes kolmenkymmenen vuoden iän lähes koskaan syömättä tätä ateriaa. Itse asiassa jossakin vaiheissa elämääni sen vastustaminen on saavuttanut jopa naurettavuuden korkeimman asteen: olen pahimmissa teiniangsteissa heitellyt äitini minulle aamulla mukaan tekemät voileivät naapurin katolle. Kyllä, joka aamu. Niin kauan kunnes yksi eväspusseista jäi ränniin roikkumaan ja perästä tullut äitini näki sen. Kyllä mua hävetti, mutta aamupalaa se ei saanut minua syömään.

lauantaiaamun aamisella smoothien avecina toimi jogurtti mustikoilla ja hunajalla

Viime aikoina olen kuitenkin päätynyt siihen lopputulokseen, että aamiainen taitaa sittenkin olla melko tärkeä juttu. (Ei varmasti tule monellekaan uutisena.) Kroonisesta väsymyksestä, istumatyöstä ja huonosta ruokarytmistä uupuneena, olen päätynyt etsimään ratkaisuja jatkuva nuhjaisuuden karkottamiseksi. Ja aamiaisen lisääminen aterialistalle on ollut yksi tavotteistani.

Viikonloppu aamut sujuvat helposti, koska aikaa on käytettävissä enemmän, mutta haastavaksi koinkin arkiaamut, jolloin unta on saatava niin pitkälle kuin mahdollista. Jos yöunet ovat olleet hyvät silloin kun unimäärä on ollut kuusi tuntia tuntuu se ylimääräiset 10 minuuttia sängyssä huomattavasti tärkeämmältä kuin aamiainen, jota ei koskaan ole syönyt.

Tällä viikolla löysin ratkaisun:smoothiet. Olen kuorinut ja paloitellut ne blenderin kannuun illalla valmiiksi ja lisännyt vain nesteet aamulla. Pari minuuttia ja meikkituokiolle mukaan otettava aamiainen on valmis. (Tämäkään ei varmasti tule useimmille yllätyksenä) Henkilökohtaisesti olen rakastunut vihersmoohtieihin ja ehdoton lempikomboni tällä hetkellä on omena, hunajameloni, babypinatti, lime, inkivääri ja omenamehu. Jokaikisen aamun olen tällä viikolla aloittanut 3 desillä smoothieta sen perinteisen jättikahvin sijaan. Kyllä äiti olisi nyt ylpeä (ja onkin, koska kerroin sille)!

Mites sitten tuo jaksaminen?Paljon paremmin. Olen aina ollut töissä tehokkaimmillani aamusta ja aamupäivästä, mutta ravittuna olen ollut pirteä! Ja oloni on ollut reipas flunssasta ja sen jälkimainingeista huolimatta. Nyt ymmärränkin paremmin. Univajeeseen ja elämäntahtiin en juurikaan voi vaikuttaa, mutta auttaa itseäni jaksamaan niiden pyörityksessä paremmin.

Sen liikunnan lisäämisen (josta noin kuukausi sitten kirjoitin tässä) lisäksi olenkin päättänyt laittaa ateriarytmini kuntoon, jos jo aamiainen saa tällaisen aikaiseksi niin mitä tapahtuu jos siirtyy kahden aterian (yes, I know, tuputan kyllä lapselleni ruokaa, mutta en itse ole kolmessakymmennessä vuodessa oppinut syömään) tahdista viiden aterian rytmiin?

oppia ikä kaikki,

M

Olennaisuuksia-huushollissa on tapahtunut pahanlaatuinen hurahdus. Me hankittiin mehustaja (tuli mieleen Rossin patentoima "muhevoittaja" Frendeistä. Hohoh! The moist-maker).

No jokatapauksessa. Meille ei juuri koskaan osteta mehuja tai limsaa. Ruuan kanssa meillä juodaan vettä ja maitoa, ja ainoastaan juhlia ja erityistilanteita varten meidän jääkaappiin ilmestyy mitään sokeripitoista juotavaa. Lähinnä varmaan siksi, ettei ainakaan meidän lähikaupoista löydy ihan hevillä mehua, jossa ei olisi lisättyä sokeria tai lisäaineita. 

Mehustimen hankintaa oli siis jo kypsytelty pitkään, ja sunnuntaina Marko käväisi Gigantissa hakemassa meille Phillipsin vekottimen. Meillä on yleensä aina hedelmiä kotona, mutta rynnin luonnollisesti heti kauppaan hamstraamaan lisää mehuaineksia. 

Nyt me ollaan sitten mehuiltu jo muutama päivä, ja melko työläästä koneen putsausurakasta huolimatta olen ihan rakastunut eri yhdistelmien kokeilemiseen! Maanantai-aamuna tein itselleni aamupalaksi lasillisen lehtikaali-luomusitruuna-omena-päärynä-kurkku-mehua. Makujen yhdistelmä oli loistava, lukuunottamatta kurkkua, joka tunki kaikkien muiden makujen läpi. Note to self: lose the cucumber.

Koko tuosta valtavasta hedelmä/vihannessatsista tuli ylläolevan kuvan verran mehua. Se täytti juuri sopivasti Sokokselta ostamani smoothie-lasin, jonka voi ottaa mukaan päivän rientoihin. Siinä on liikkuva valkoinen muoviosa, joka blokkaa kumisen pillin taitoksiin niin, ettei sisällä oleva neste pääse valumaan käsilaukkuun.

Tämä vitamiinipommi lähti messiin aamusalille (jota varten luonnollisesti piti tehdä vähän esivalmisteluja, kuten esim. epilointi. Huoh.) ja huitaisin sen naamaan jutellessani ystäväni Lillin kanssa HYVIN tärkeistä asioista, joiden takia alkulämmittely sai odottaa hetken. Vetäisin mehumahalla tunnin treenin, jonka pääpaino oli hyvin pitkälti crosstrainerissä ja juoksumatossa, ja vielä kotiin päästyänikään mulla ei ollut oikeastaan nälkä. Success! Tein vielä iltapäivällä ison satsin mehua itselleni ja Markolle, joka töistä tullessaan sai aimo annoksen energiaa punajuuri/inkivääri/omena-mehusta.

Tänä aamuna linkosin itselleni aamupalaksi mehun, johon upposi 

3 omenaa (suomalaisia)

1 luomusitruuna

1 banaani (huono idea, ei päätynyt kannuun asti vaan jäi mössöksi jäteastiaan)

peukalollinen inkivääriä

2 pientä punajuurta

1 päärynä

Oon jotenkin ihan rakastunut inkivääriin! Siitä saa ihan mahtavan potkun muuten makeaan mehuun, ja se toimii sitruunan kanssa äärimmäisen hyvin. Punajuuri antaa upean tummanpunaisen sävyn muuten vähän sotkun väriseen mehuun.

Olen onnistunut nyt tekemään maksimissaan kahdelle riittäviä annoksia, mutta äiti toi Ikea-reissultaan meille litran patenttipulloja, joihin meinattiin säilöä isompia satseja hyväksi havaittuja makuyhdistelmiä. Kauaahan tuo itsetehty ja kovilla kierroksilla lingottu mehu ei säily, mutta jo parin päivän jatkoaika helpottaa joka-aamuista mehustimen pesua vältellessä.

Mehuiletko sinä? Jaa ihmeessä lempparireseptisi! <3

Tiedättekö tunteen milloin olisi paljon sanottavaa, mutta mitään ei saa puettua sanoiksi? Mielessäni pyörii miljoonittain asioita ja ajatuksiksi jääkin, vieläpä mahdollisimman epäselkeiksi. On jotenkin hankala tarttua yhteen ja antaa palaa. Tai ylipäänsä keskittyä vain tähän kirjoittamiseen, nytkin teen sataa ja kymmentä eriasiaa samaan aikaan vaikka energiaa hädin tuskin edes siihen yhteen asiaan. Voisin uskaltaa väittää pitäväni yllä jonkinlaista itsesuojelurefleksiä eli teen jatkuvasti jotakin sen sijaan, että pysähdyn ja huomaan todellisen tilanteen. Kukapa sitä haluaisi pysähtyä huomaamaan, että kropassa pissii jokin vähän turhankin ikävästi (vieläpä tiedostaen ettei tilanne helpotu ihan heti)?

Olen tässä jonkin aikaa kärsinyt taas kroonisista selkäkivuista sekä yleiskunnon laskusta. Selkäranka tosiaan aloitti syksyllä kipuilunsa eikä oma lääkekaappini auta pitämään kipua kurissa ja lisäksi selkärangan takia selän lihakset tykkäävät kramppailla, tänään olin taas viittavailla saada itseni joksikin aikaa petikuntoon. Yleiskunnon lasku johtuu taas siitä, että vatsani reagoi ties ja mihin eikä ruoka imeydy ihan niin kuin pitäisi. Olen ostanut kaappiin kyllä yhtä jos sun toista luonnon troppia siinä toivossa, että ne auttaisivat olooni edes hieman. Tosin ei siitä jatkuvasta teen litkimisestä varmasti haittaakaan tässä lenssussa ole.

(kuva)

Aamukahvista on muodostunut niin vahva tapa, ettei ilman sitä päiväni lähde käyntiin. Rakastan juoda sen mustana varsinkin kylminä syysaamuina, mutta välillä sen maku alkaa tökkiä ja alan kaivata vaihtelua. Välttelen maitoa, ja olenkin vaihtanut sen korvikkeisiin. Nyt lomaillessani aloin kaupassa käydessäni ensimmäistä kertaa kunnolla tutkia"maidonkorvike" osaston muita ihananvärisiä puteleita ja nappasin mantelimaidon mukaani. Mietin makeuttamattoman ja normaalin väliltä ja päädyin jälkimmäiseen sen söpömmän purkin takia. Maku oli kuitenkin pettymys. Pähkinäisen maun sijaan aamukahvini maistui ihan liian makealta. Tietääkö kukaan maistuuko makeuttamaton enemmän itse mantelilta vai kannattaako siirtyä takaisin hyväksitodettuun soijaan vai kokeilla jotai iha muuta?

Näistä astetta syvällisimmistä postauksista on tulossa jokamaanantainen perinne. Viime viikolla kirjoitin postauksen Tee rakkaudella tai jätä tekemättä, ja sitä edellisellä kerralla postauksen Ole lempeä. Tänään sanon muutaman sanan sisäisestä kauneudesta, joka heijastuu suoraan ulkonäköön.

Sunnuntaina kävimme siskojen ja äidin kanssa I Love Me -messuilla (entiseltä nimeltään Kauneus- ja Terveysmessut). Muotinäytös oli todella upea, enkä voinut välttyä - sielläkään - inspiraatiotulvalta. Itse messut olivat aikaisempien vuosien tavoin täynnä niin vanhoja kuin uusiakin innovaatioita. Kuumimpien trendien, föönien, superfoodien ja palettivinkkien lisäksi oli paljon perusterveyteen liittyvä ständejä. Kokoonpanomme kanssa kävimme mm. mittaamassa rasvaprosentimme, tarkastamassa hiuspohjamme, tutustumassa uusimpiin suoristimiin ja maistelemassa erilaisia raakasuklaita.

Kaiken hauskuuden keskellä mulla kuitenkin kävi mielessä: Täältäkö sen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin ja kauneuden kuuluu löytyä?Älkää nyt ymmärtäkö väärin, messut olivat todella kivat, ja mäkin tunnen oloni kauniimaksi kun laitan aurinkopuuteria. Mutta koska monet nuoremmatkin tytöt (esimerkiksi jotkut peruskoululaiset) lukevat tätä blogia, ja joille ihan ensiksi en suosittelisi kestoripsivärjäystä tai kuntosalijäsenyyttä, koen velvollisuudeksi oman kokemushistorian kautta kertoa:

Ensin tulee mieli, sitten vasta peili. 

Toppi Bik Bok / Housut Noisy May / Kengät Spirit Store

Mikä ihmisessä on kaunista, on hänen persoonansa. En ole koskaan tutustunut yhtenkään ihmiseen, joka olisi itsevarma ja täynnä kauniita ajatuksia mutta siltikin ruma. Tai edes epäviehättävä. Voin vilpittömästi sanoa, että jokainen aidosti onnellinen ihminen, jonka tunnen, on mielestäni fyysisesti kaunis. Iästä, koosta tai ihonkunnosta huolimatta.

Ulkoiset puitteet rapistuvat ajan kanssa. Kun syön vehnää, mä turpoan. Kun syön suklaata, turpoan lisää. Joku päivä mun akne saattaa tulla takaisin. Kun synnytän, voin saada raskausarpia. Parinkymmenen vuoden päästä mulla on jo ryypyjä. Kuudenkymmenen vuoden päästä tekohampaat. Onneksi sisäinen kauneus voi kasvaa ajan kanssa fyysisistä muutoksista huolimatta. Oikeat ajatukset, elämäntavat ja aimo annos itsevarmuutta. Niillä näet itsesi kauniina, ja perässä näkevät kaikki muutkin.

Mitäs te tykkäsitte I Love Me -messuista, mikäli siellä kerkesitte piipahtaa?

Saranda

Ota yhteyttä: tyhjaajatus@live.fi

FACEBOOK / INSTAGRAM / BLOGLOVIN

Vaikka maanantai oli vähintäänkin positiivinen yllätys, on siitä jäänyt päälle silti pienehkö stressitila (joka tosin ei pysy yllä kovin vahvana, koska suurimman osan aikaa vietän lääkepöllyissä). Positiivinen yllätys siksi, että kohtasin ensimmäistä kertaa eläissäni tk-lääkärin, JOKA HOITAA TYÖNSÄ. Vieläpä mukisematta ja osasi tehdä asioita mitään sanomatta, kun yleensä saan käyttää yli puolet varatusta ajasta rautalangasta vääntämiseen. Stressitila taas johtuu siitä, että sain varmistuksen asiaan mitä epäilinkin: en tule pääsemään näistä kivuista eroon vaikka mitä tekisin. Voin sentään turvautua ajatukseen, että selkärangan kivuista pääsen eroon mummoikäisenä - ehkä. Parempi se ehkä kuin ei mitään. Eniten stressaan kuitenkin sitä, etten kokisi enää hyviä jaksoja. Selkärangan kipuilu on merkki pahenemisesta ja pelkään sen tarkoittavan kipua loppuelämän ilman pienintäkään hengähdystaukoa. Lisäksi hengähdystauot ovat olleet ainoat ajat, jolloin olen pystynyt valmistautumaan huonoihin liikkumalla: mitä parempaan kuntoon saan itseni hyvänä kautena, sitä paremmin kestän ne huonot. Mitä sitten teen, jos tämä mahdollisuus onkin nyt evätty? Pitääkö minun siirtyä vahvempiin lääkkeisiin pysyäkseni jossakin kunnossa? Entä sitten, kun kipuni pahenevat (tämä on siis takuuvarma asia, oli taukoja tai ei)?

(kuva)

Vaikka minua pelottaakin, en aio vaipua epätoivoon. Niin kauan, kun pystyn vaikuttamaan kroppaani jotenkin aion sen myös tehdä. Koska mikään liian fyysisesti raskas ei tule nyt kysymykseenkään, niin olen jo jokin aika sitten päättänyt aloittaa joogan. Varovaisesti ja omaa tahtiani. Valitsin joogan monestakin syystä, toivon saavani sen kautta jonkinmoista mielenrauhaa sekä tehtyä hyvää ja monipuolista kehonhuoltoa. Kun muistaa kuunnella kehoaan, niin ei tästä harrastuksesta haittaakaan ole. Tokikaan en valtaosaan kivuistani voi vaikuttaa edes tätä kautta, mutta jos saan pidettyä lihakset vetreänä ja mielen virkeänä joogaamalla niin tehtävä on suoritettu. Kun mieli voi hyvin ja lihakset on hoidettu, helpottaa jo se oloa yllättävänkin paljon. Nimittäin kipuiluja ei auta ylijumiutuneet lihakset, jotka jumiutuvat koko ajan lisää ja lisää kipujen takia. Jonkinmoinen tasapaino tilanteeseen tekisi siis hyvää.

Lisäksi olen vakaasti päättänyt hommaavani ihka oman crosstrainerin hyviä tai vaikka vaan vähän parempia päiviä varten, sillä nimittäin saisi treenattua kätevästi miltei koko kroppaa kerralla ja vaikka niitä hengähdystaukoja ei enää tulisikaan, niin pakko se on jollakin keinolla pysyä liikkeessä. Lisäksi tarkoituksena olisi ostaa kaikkea pientä, kaappiin mahtuvaa, kuntoiluvälinettä eli muodostaa ikään kuin minikokoinen kotipunttisali. Eiköhän sillä tämäkin likka pysy kunnossa ja kunhan saan itseni jonkin asteiseen liikkumiskuntoon niin se liikkeellä olo edes jaksottain ei tosiaankaan ole tilanteelle haitaksi, kunhan muistaa ottaa rauhallisesti. Perustan oman minipunttisalini oikealle menemisen sijasta, koska tykkään liikkua kaikessa rauhassa ja liikun herkemmin, kun se ei vaadi lähtöä pois kotoota. Enimmäkseen siitä syystä, että se matkaaminen ei tee hyvää selälleni, joten on helpompi liikkua kotosalla etten telo selkääni matkan aikana (mikä on siis todellinen riski).

Pitäkää peukkuja, jookos?